Pihan hahmottamista, kiviseltä tontilta onneksi saa kaivettua paljon kiviä ylös ja kuljetettua paalupaikalle, antaa aivan ihanasti ilmettä. Kuin palapelin tekemistä, äitini sanoin.

Kirpputorikierros; ihanat kukkaisverhot (oranssit) erkkeriin (olettaisin), pojalle teeppari (kaulus, oranssi), piirtoalusia tai mitänytnimeltäänovatkaan, että saa ääriviivoja tehtyä. Olen moisista haaveillut jo kauan lapsille, mistään vaan tahtonut löytyä. Nyt osui silmään ja mukaan lähti. Ja lisäksi tuo ylläoleva nalle, aivan ihana. Isäni sen osti tytölle, laulaa "Teddynallejen retki tää...", jää soimaan päähän. Nukkuu ensi yönsä kettupehmon vieressä mun varatyynyllä, pistin yhden säännön lisää taloon: vain maksimissaan viisi unilelua molemmilla yöllä sängyssä (tytöllä oli parhaimmillaan lähemmäs kaksikymmentä) ja tämä uusi nalle istui pihakeinussa kun valinta tehtiin. Äiti sai toisen. Olen kyllä melko varma että tämä sääntö rikotaan jo hyvin nopeasti.

Kahvi kannella, eikun. Kahvi talvisesta pihamukista, niin muka lämmintä oli jo hetken ja eikös sitten vetänyt pilveen (taas), vettä meinasi pirskottaa. Mutta päiväherätyskahvi oli saatava ja mikä sen ihanampi paikka kuin ulkona moinen nauttia.

Puhtaat valkeat lakanat, pyykkien kuivattaminen ulkona on niin ihanaa. Se tuoksu on huumaava. Rakastan pyykinpesua ja vaatteiden plus lakanoiden viikkausta. Ihanaa järjestellä lakanaa ja puseroa naruille ja nipsauttaa pyykkipoika kiinni. Odottaa että saa kerätä tuoksuvat kuivat kankaat koriin ja tuoda viikkaukseen sisälle. Pyykkikarusellia en ole vielä kauaa omistanut ja ilmatkaan eivät aivan suotuisat ole olleet kuivatukselle, mutta josko vihdoin kunnolla. Kaksi koneellista naruilla, yksi pyörimässä parhaillaan.

Maja kotipihan takametsään. Itseasiassa vanhan majan lisäsiiven rakentamista, minkä jälkeen koko majan siirto pihan puolelle pikkumetsään. Muksuilla meni mukavasti tuossa aikaa useita hetkiä, tunteja peräti. Samalla meille nousi terassin runkoa lisää. Pian, pian saan syödä kunnolla ja ihan oikeasti ulkona. Levittää badenbadenin, napata kirjan mukaan. Kun se kesäkin vielä saapuisi paremmin, olisi lämpöisempi lukea koulujuttuja.

Bonuskuva (ajattelin jättää viiteen kun viisi on vallitseva luku tekstinpätkässäkin) mutta tästä tuli niin veikeä. Pennun kuvaaminen on oma taitolajinsa, varsinkin kun on näin hauska pentu kuin tämä kymmenviikkoinen nassikka.